Hyvin sujuneen kauden jälkeen on aika hiukan hengähtää ja pitää ansaittu viikon tauko harjoittelusta. Ennen taukoa valmistauduimme kuitenkin pääsiäisen viettoon värikkäällä munamestaruusturnauksella. Ohjelmassa oli erilaisia taito- ja pienpelejä, tietenkin lentopallon kanssa. Poikkeuksena viivajuoksu, jossa kannateltiin kananmunaa suussa lusikan avulla. Viivajuoksua ennen mestaruus oli katkolla monen kesken, joten kisa nousi ratkaisuksi lopulliselle mestaruudelle. Erikoissuklaapupupalkinto meni pallopojallemme, tsempparillemme ja tiukalle personal trainerillemme pikku-Rikulle! Pronssia otti tiukassa kisassa Oona, hopeaa Camilla ja vuoden 2011 Majavien munamestari on Maria. Onnea mestarille ja kiitos kaikille osallistujille. Kiitos Emmille muistoista, jäämme kaipaamaan sinua!
Syksyllä C:n aluesarjaan lähdettäessä valmentajilla oli tiedossa, että Monsterit ovat tasainen ja taitava joukkue jolla on kaikki eväät pärjätä vuotta vanhempien joukossa. Syksy sujuikin hienosti useista loukkaantumisista ja pitkistä sairasteluista huolimatta ja uusi pelityyli 6:lla pelaajalla tuli tutuksi. Tavoitteeksi asetettiin pääsy kevään SM-sarjaan ja valkkujen takaraivossa jumputti ajatus siitä etteivät ne muut nyt niin kaukana valtakunnallisestikkaan voi olla. Ja kas kummaa, yllätys oli iloinen - eivät ne oikeasti olekkaan.
Olipahan kerrassaan upeaa seistä kanssanne Varalan alasalissa avajaisissa Suomen lipun alla ja kuunnella Maamme-laulua, onko parempaa kruunua hienolle kaudelle kävi peleissä miten kävi?
Monsterit lähtivät Varalaan pelaamaan sitä lentopalloa mitä osaamme, piste ja pallo kerrallaan. Pelaamaanhan tänne tultiin! Ensimmäinen alkulohkon vastus oli tuttu Loimun poppoo joka tulee aina kovaa kimppuun ja kovalla asenteella. Monsterit kaatuivat akilleen kantapäähänsä, eli kovien yläkauttasyöttöjen vastaanottoon. Vastaanotto ei kulkenut niin eipä kulkenut pelikään. Ottelu selvästi Loimulle 2-0.
Toinen alkulohkon vastustaja oli täysin uusi tuttavuus idän alueelta, Pieksämäen Tsemppi. Tuntemattomat vastustajat sopivat meille, heitä ei tarvitse etukäteen jännittää. Ottelu suhteellisen selvästi LeKi:lle 2-0.
Ristikkäisottelussa vastaan tuli niinikään entuudestaan tuntematon Pihtiputaan Ploki, joka kaatui niinikään 2-0. Ploki pelasi kuitenkin mielestäni kivaa lentopalloa, passeja sateli verkon mitalla ja joukkue luotti kaikkiin pelaajiinsa. Tätä halutaan lisää, liikaa oli katsojille viikonlopun aikana tarjolla pelkkää kaatopassia laitaan yhdelle tai max kahdelle taitavalle pelaajalle. Ketä sellainen lentopallo kehittää? Ei omia eikä vastustajia ja äärettömän tylsää katsojille.
Ensimmäinen päivä oli pulkassa ja aamun vastustaja puolivälieriin selvillä. Kukapas muu kuin ystävämme Ylöjärveltä. Pelaamaan tultiin ja kaikki pitää valmistautua voittamaan, joten ei kun kotiin yöunille ja aamulla takaisin Varalaan hyödyntämään se viimeinen mahdollisuus Ryhdin päänahkaan tällä kaudella. Muistissa edelleen viime kauden D:n finaalissa ottelupallonkin jälkeen niukka 2-1 tappio Ryhtiläisille.
Monsterit saapuivat Varalaan rentoina ja levänneinä, ilman paineita ja jokainen oli tällä kertaa pakannut kohtaamiseen mukaan itseluottamuksensa. Lähdimme peliin fiksulla taktiikalla, jota tytöt ihailtavasti jaksoivat toteuttaa läpi ottelun. Taisivat ne muutamat niukkalukuiset katsojat (jotka eivät siis kuuluneet omaan huutosakkiin) hieraista useamman kerran silmiään - ensimmäinen erä LeKi:lle 25-17. Toiseen erään Ryhti kokosi rivinsä ja Monsterit meinasivat antaa itseluottamuksen pettää, erä Ryhdille 25-18. Kolmanteen erään, jolloin sali pursui jo katsojista, päätimme lähteä täysillä mutta fiksusti. Yks kaks yllättäen erä olikin jo 14-11 ja Monstereilla ottelupalloja kaksin kappalein! Kannustus oli korvia huumaavaa ja voitontahto paistoi Monsterilauman kasvoilta - Ryhti kaatui ja vieläpä SM-turnauksessa 2-1.
Pelin jälkeen ikäluokan maajoukkuevalmentaja Anssi Grön kävi hiukkaamassa tytöille: "Ihmeitä ei tapahdu, niitä tehdään." Ja se oli totta, voitto otettiin pelaamalla.
Hupsista keikkaa, Monsterit kisaavat mitaleista! Välierä vastustajaksi saimme Salon Viestin Chilit. Siirryimme uuteen halliin ja ensimmäinen erä lahjoitettiin Chileille 25-11. Hiukan taisi ajatus olla vielä edellisessä ottelussa. Toiseen erään saimme vastaanoton taas hiukan ruotuun ja pääsimme pelaamaan. Erä kuitenkin Chileille 25-23.
Loimu kärsi omassa välieräottelussaan tappion PaKa:lle. Pronssiotteluun olisimme kyllä mieluiten ottaneet Karhut vastaamme, ei taas samaa porukkaa. Mutta Apassit siis verkon toiselle puolelle ja tekivät vakuuttavasti meistä selvää ensimmäisessä erässä pahoilla syötöillään 25-6. Toiseen erään saimme taas vastaanoton pelittämään joten kuten, että pääsimme taas pelaamaan. Erä Loimulle 25-21 ja ansaittu voitto.
Lempäälän Kisan Monsterit siis pelasivat C-tyttöjen SM-finaalin pronssiottelussa, mikäli se lukijalta lirvahti ohi :o)
Olipahan kausi. Kiitos joukkueelle, vanhemmille, kaikille kannustajille sekä ennen kaikkea penkillä kanssani istuvalle ystävälleni. Upeita muistoja ja kokemuksia rikkaampina jatkamme eteenpäin.
Ensi kaudeksi taitaa yleisen mielipiteen mukaan selkäämme olla maalattu iso maalitaulu, yrittävät jo ystävällisesti psyykata. Mutta kaikille tiedoksi ettemme anna sen haitata!
Bring it on - we will be ready
Suuri kiitos kuuluu myös Jyryn C-pojille, jotka sparrasivat meidät paraatikuntoon. Onnittelut myös pojille C-superin Suomen mestaruudesta!
