Upeaa oli saada Pinja mukaan vahvuuteen kauden viimeiseen turnaukseen, menetimme hänet polvivamman seurauksena syyskauden ensimmäisessä pelissä. Toki ei vieläkään kannata kuin käydä syöttöruudussa, mutta joka tapauksessa hienoa saada ensimmäisiä pelaajia jo takaisin tositoimiin.
Aamulla turnauksen ylivoimaisesti nuorin joukkue asteli avaisissa edustavasti ja kuunteli upean version Maamme-laulusta. Ensimmäinen ottelumme alkoi vasta kello 13 joten katselimme aamun ensimmäisen ottelukierroksen urheilutalolla ennen siirtymistä Sorkkisten liikuntahallille. Matkasta muodostuikin viikonlopun rutiini: Sorkkisiin - suhaus syömään- Sorkkisiin - suhaus syömään.
Alkusarjan ensimmäinen ottelu käytiin kovasti tuttua KaLe:a vastaan. KaLe on ollut meitä vahvempi jokaisessa kohtaamisessamme, tällä kertaa hyvin latautunut LeKi vei ottelun suhteellisen selkeästi 2-0. Hieno avaus turnaukselle.
Toiseen otteluun kaahasimme 20 minuutin aikarajapaineet niskassa takaisin urheilutalolle jossa heti perään toinen alkusarjan ottelua entuudestaan tuntematonta Joensuun Jujua vastaan. Ensimmäinen erä meni ihmetellessä urheilutalon tunnelmaa: "Oh no!" Täällä on rumpuja ja kauheesti katsojia, hei toi kuvaa meitä ja meidän ottelu näkyy kuulemma netissä! Sitähän voi katsoa vaikka tuhat ihmistä... Hienoa kokea tämä oikea finaalitunnelma!
Ensimmäinen erä suhteellisen selkeästi Jujulle, toinen Lekille kun osasimme taas keskittyä pelaamiseen ja kolmas päättäväisesti meille! Hienoa taistelua ja sopeutumista vastustajan tekemisiin kesken ottelun nuorilta neideiltä. Odottamaton lohkovoitto ja saimme huilata hetken (muuten meillä olisikin ollut neljä peliä putkeen).
Ja taas saimme siirtyä Sorkkisiin, ainoa puolivälierä joka pelattiin matalakattoisessa salissa eikä hakupalloille ollut paljon mahdollisuuksia. Pelatessani joskus kauan sitten USAssa yliopistosarjaa oli harjoitusryhmässä mukana tietysti ne tähdet, loppukuusikko, junnut sekä aina muutama enemmänkin harrastaja jotka saivat kunnian ikäänkuin kuulua joukkoon ja avustaa harjoituksissa. "Kaikki pelaa" kauniille ajatukselle siellä viitattaisiin kintaalla ja harjoitukset vedettiin läpi kuten pelitkin, aloituskuusikko (seitsikko) on se mitä treenataan: harjoitusareenalla oli kolme kenttää, upeasti valaistulla ja varustetulla pää(peli)kentällä harjoitteli kuusikko ja suorat haastajat, seuraavalla hiukan hämärällä kentällä junnut joista joskus voisi jotain tulla, mutta eivät mahdu pelaavan joukkueen rinkiin ja kolmannella melkein pimeällä kentällä sellaiset parikymmentä metriä pääkentältä harjoitteli lähinnä keskenään sen hetken "pohjasakka". Kutsuimme tätä karkoituspaikkaa uskonnolliselle opistolle sopivasti nimellä 'Outer darkness'.
Lopun viikonlopun ruokailuita lukuunottamatta vietimmekin Sorkkisissa. Kisatunnelmasta ei tietoakaan, tuntui että pelaamme tavallisia sarjapelejä. Lauantai iltapäivällä ei urheilutalon tuloksia edes päivitetty seinälle. Onneksi on kännykät. Paikalla oli aina me ja vastustaja ja molemmilta muutama kannustaja. Felt like we were banished to the outer darkness.
Vuorossa kuolemanottelu Jyväslentistä vastaan. Syöttöpeikko nosti päätään ja lahjoitimme ensimmäisen erän Jyväslentikselle 25-20 jo pelkästään omilla syöttövirheillä; tilanne 11-6 mentiin sössimään kruunaamalla kakku kuudella omalla syöttövirheellä (koko erässä kahdeksan). Ei niin vain voi hyviä joukkueita voittaa. Toisen erän pelasi Jyväslentis meitä vahvemmin ja hyökkäsi laajemmalla rintamalla ja 13-6 johtoasemasta petti vastaanotto joten ottelu heille 2-0. Ikävä maku jäi varsinkin nuorimman 13v pelaajamme puolesta JyLe:n kannattajasta, joka seisoi tuolilla metrin sivurajasta megafonin kanssa ja selosti peliä suoraan nuorten pelaajien korviin "...ja syöttö verkkoon, piste JyLe:lle. Ja lyönti verkkoon...". Kukin kannustaa tyylillään, tähän tyyliin emme olleet vielä missään törmänneet, mutta siihen pitänee tottua myös lasten ja nuorten urheilussa. Jos ei muuta oli tämä hyvä harjoitus henkiselle puolelle sulkea kaikki ulkopuolinen pois. Onneksi asiaan löytyi seuraavan aamun aamupalalla jo huumoripuolikin kun tyttö nauraen tokaisi asiaa selvästi yön mietittyään: "Hei ajatelkaa jos teidän iskä seisoisi siinä tuolilla ja huutais megafooniin, vähänkö teitä hävettäis!" :o)
Ja aamulla jälleen suuntana Sorkkinen jossa ensimmäinen ottelu tuntematonta Pihtiputaan Plokia vastaan sijoista 5-8. Ottelu Plokille 2-0. Emme päässeet käyntiin ja virheitä tuli liikaa kun taas Ploki esiintyi vahvasti.
Sijoista 7-8 kamppailuun saimme vastaamme taas JoenJujun vahvistettuna heidän eilen liberona pelanneella yleispelaajallaan, tämä tekikin sen pienen eron eiliseen ja tiukka vääntö Jujulle 2-1. Ensimmäinen erä meille, toinen erä mahtavan taistelun jälkeen jatkopisteillä JuJulle 30-28! Asiallisesti rummuttaneet JuJu:n kannattajat loivat tunnelmaa tähän viimeiseen otteluun.
Näimme urheilutalolla ainoastaan lounasreissun yhteydessä ottelun sijoista 9-10, olisihan se kiva ollut edes finaalimatsi seurata jossa kaksi ystäväämme kuuleman mukaan taistelivat hienosti ja tunnelma oli mitä parhain. Ehkä koemme sen tunnelman sitten ensi kerralla.
Kiitos edustavalle ja hyvin käyttäytyneelle joukkueelle hienosta viikonlopusta sekä turnauksen järjestäjille, paljon oli töitä tehty ja tehtiin viikonlopun aikana. Kiitos kuuluu myös omille loukkaantuneille, jotka ovat joukkuetta kauden aikana vieneet osaltaan eteenpäin. Sekä Viiville ja Anskulle, jotka ovat monessa turnauksessa pelastaneet meidät pelaajapulan kynsistä. Nyt viikon keskittyminen ainoastaan koulun käyntiin ja eikun taas salille jatkamaan :o)
