Kakkossarjan viimeinen kotiottelu pelattiin B:n finaaliturnauksen tieltä poikkeuksellisesti viikolla. Maanantai-illan ottelu ei selvästikkään sopinut koulupäivän päälle meille; neidit tulivat salille keskittyen lämmittelyn ajankin puhelemaan jotakin muuta kuin lentopalloa. Otteluun valmistautuminen näkyi kentällä ja höpöttäminenkin kääntyi tuppisuiksi, Salpis pyyhki meillä lattiaa 3-0. Meneeköhän tämäkään omasta mielestä harvinaisen yksinkertainen oppi perille omana elinaikana? Johtohahmon viitalle ei löytynyt ottajaa - harmi, koska tänään sellainen olisi ollut tarjolla.
Uudet loukkaantumiset ja pakolliset poissaolot kiusaavat meitä edelleen, positiivinen pilkahdus kuitenkin harmauden keskellä oli että saimme yhden pelurin takaisin tosi toimiin ja hakemaan pelituntumaa koko alkukauden kestäneeltä saikulta - eikä ollenkaan pöllömmällä suorituksella.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti