Matkasimme Laihialle kolmanteen C-tyttöjen SM-runkosarjan turnaukseen. Pakkovoitto kolmesta ottelusta edessä jos meinataan jatkoon mennä. No saimmehan sairastuvalta sen verran porukkaa, että seitsemän pelikuntoista oli mistä valita vaikkakin harjoitustunteja ei kovin montaa osalla ole takana viimeisiltä viikoilta.
Asetelma muistutti häiritsevästi viime kautta, jolloin eteneminen jäi niinikään viimeisen turnauksen varaan. Silloin tilanne oli sen verran suosiollisempi että toiseksi viimeisessä turnauksessa missä porukka oli pois oli vain kolme ottelua ja viimeiseen jäi neljä, nyt siinä turnauksessa missä porukka oli toipilaana tai poissa oli neljä ottelua ja tässä viimeisessä ainoastaan kolme.
Ensimmäinen peli emäntiä Laihian Lujaa sujui ongelmitta, selkeä 2-0 voitto. Seuraava vastus olikin sitten tuttu porukka EuRasta. Ottelusta muodostui tiukka ja meillä näkyi osalla reenaamattomuus pallovarmuuden puutteena, varsinkin ratkaisevissa kohdissa. Ottelu tiukasti EuRalle eräpisten 26-24, 23-25, 18-16. Näin kohtalomme SM-sarjan loppupään tohinoissa. Huonolle emme näin jälkikäteen ajateltuna hävinneet, voittihan EuRa lopulta Suomen Mestaruuden.
Hienosti tytöt jaksoivat vielä nauttia viimeisestä tiukasta matsista antamatta harmitukselle valtaa. Nurmon Jymy voitettiin kiivaassa taistelussa suoraan 2-0 mutta todella tiukoin eräpistein 23-25, 29-31! Kumpikaan porukka ei antanut periksi, hieno taistelu. Nurmon sakki sai sitten lopulta SM hopeaa.
Tätä tulemme ehdottomasti kaipaamaan, tiukkoja, kehittäviä pelejä. Tuntuu että kausi 'päättyi' hiukan liian aikaisin pelillisesti ja porukalta jää nyt melkein koko kevät ilman kovatasoisia otteluita. Harmi tietysti meille ja meidän kehitykselle, mutta uskallan väittää että pidemmällä juoksulla harmi myös vastustajille jotka menettävät meidän sparrauksen. Toki joku voi ajatella ettemme nyt ainakaan ole kenellekkään kantona kaskessa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti